Maaliskuun TURKU RUKOILEE -ilta torstaina 4.3. klo 18.30 osoitteessa www.facebook.com/turkumissio. Vieraana seurakunnan johtaja Teemu Sormunen
Koronatilanteesta johtuen maaliskuun Turku rukoilee -ilta toteutuu ainoastaan etäyhteyden kautta TurkuMission kaikille avoimella Facebook-sivulla (linkki yllä) niin, että paikanpäällä Raision kirkossa on vain tilaisuuden toteuttava joukko. Illan opetuksesta vastaa seurakunnan johtaja Teemu Sormunen Hopeseurakunnasta (Turun Vapaasrk), juonnoista Vesa Siltala ja ylistyksestä Kaisa Nybom. Rukouksessa avustavat Arto Raassina ja Minna Savolainen. Mukana myös Raision seurakunnan kirkkoherra Sari Lehti.
Maaliskuun rukouskirje
Mitä sinussa kipinöi?
”Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt?” (Psalmi 90:13)
Sanotaan, että seitsemänkymmentä prosenttia psalmeista on kivun ja tuskan viestimistä. Lainaamassani psalmissa, psalminkirjoittaja Mooses asetteli epätoivosta nousevat sanansa varsin nätisti, mutta Psalmien kirjaan mahtuu myös lauluja, joiden kohdalla lukija huomaa ettei psalminkirjoittaja kuvaa tunteitaan yhtä sävyisin sanamuodoin. Välillä psalmit ovat rehellisen raadollista tunteiden purkausta. Monelle psalmit ovat rakkaita juuri siksi, että ne koskettaa lukijaansa aitoudellaan – ne antavat luvan tulla Jumalan eteen niin sanotusti ”sanoja säästelemättä”.
Vuosi sitten maaliskuussa jokaisen arki muuttui koronan myötä ja voi olla, että uusimpia uutisia lukiessasi sisälläsi nousee epäuskoisia kysymyksiä: ”Eikö tämä lopu koskaan?” – ”Kuinka kauan vielä?” – ”Jumala, missä sinä viivyt?”
Joku on sanonut luovuuden ja taiteen suurimman vihollisen olevan mukavuus ja helppous. Usein luovuus syntyy juuri siinä paikassa, missä kipu löytää sanat. Elämme ajassa, johon liittyy kipua, turhautumista, kysymyksiä – ehkä menetystä ja suruakin. Siksi haluan kysyä, mitä sinussa kipinöi, kun ajattelet korona-aikaa? Mitä tunteita sinussa herää tai nousee? Minkälaisin sanakääntein päädyt rukoilemaan kaiken tämän keskellä? Jos olet laulun kirjoittaja, missä sävellajissa uuden laulusi hyräilisit? Jos tykkäät maalata, mitä sävyjä pensseliisi sekoittaisit? Mitä kirjoitat tai olet kirjoittanut päiväkirjaasi? Mitä tämä aika ohjaa sinut innovoimaan? Millä tavoin sinua kutsutaan rakastamaan lähimmäistä?
Jumalan maailmassa kaikkein epätodennäköisimmät paikat ovat usein niitä paikkoja, joissa epätodennäköinen tapahtuu. Minun ei tarvitse mainita kuin kukkula nimeltä Golgata, niin ymmärrät mitä tarkoitan. Jumalalle mahdoton ei ole koskaan mahdotonta ja siksi tohdin kysyä: Voisiko tämän ajan keskellä syntyä jotain uutta ja merkittävää? Mitä kaunista syntyisi sen seurauksena, kun päästämme ulos sen, mikä sisällämme kipinöi? Ja ehkä juuri sen myötä, kun jaamme sen mitä olemme sisäämme kätkeneet, tämä aika kaikessa epätodennäköisyydessään täyttyykin tapahtumista ja sattumuksista, joita myös ihmeiksi kutsutaan: ”Juuri kun sitä eniten tarvitsin, löysin tämän runon.” – ”Juuri, kun sitä eniten tarvitsin, kuulin tämän laulun.” – ”Juuri silloin, kun kaipasin kuulijaa, hän soitti.” – ”Kun hän rukoili puolestani, ihmeellinen rauha…”
Teemu Sormunen
Seurakunnanjohtaja, Hopeseurakunta